Viime viikon Tuotepäällikön pelastuspakkaus -kurssille osallistui 27 ammattilaista. Paikka oli jo perinteisesti Rantasipi Airport Vantaalla.
Palautekupongit sain kaikilta muilta paitsi neljältä osallistujalta. Kokeilin toisen kerran peräkkäin, osaisinko tehdä osallistujille tavallista paremmat koulutusmateriaalit.
Kävi juuri päinvastoin. Sain materiaaleista huonoimmat pisteet ikinä (3,9 asteikolla 1–5).
Mahtaisiko tämä kommentti kertoa syyn:
”Materiaalista puuttui suurin osa informaatiosta. Kaikkea ei ehtinyt kirjoittaakaan, kun tiivis tahti.”
Purnaus viittaa todennäköisesti siihen, että tiivistin 190-sivuisen esitykseni 60 sivun työkirjaksi tähän tapaan:
Pläjäyksestä tosiaan puuttuu suurin osa informaatiosta. Radikaali konseptini selvästi yllätti monet.
Ajattelin, että osallistujat täydentäisivät mielestään oleelliset asiat työkirjan sivuille.
En kuitenkaan tullut tästä erikseen maininneeksi, joten materiaalini idea saattoi jäädä joillekin hämäräksi. Siihen viittaa sekin, että erittäin usein koulutuksiini marssii ihmisiä, joilla ei ole lainkaan henkilökohtaista, vertikaalista manuaalista reaaliaikatulostinta.
Se on ällistyttävää, koska vertikaalisen manuaalisen reaaliaikatulostimen avulla työkirjaan voisi tunkea millä tahansa fontilla niin paljon sisältöä kuin itse kukin haluaa. Lisäksi se pystyy kuvituksiin, joiden laatu on vain käyttäjästään kiinni.
Puhun tietenkin kynästä.
Entä miksi ylipäätään tarjota typeriä puolityhjiä sivuja? Kurssilaiset sentään maksavat satoja euroja palvelusta. Eikö siihen hintaan ole oikeus saada edes kouluttajan puheita litteroituna?
Taustalla on tietenkin vanhanaikainen kuvitelmani siitä, että kirjoittaminen auttaisi muistamaan ja oppimaan.
Tahdon aina unohtaa, että koulutuksiin tullaan kuitenkin ensisijaisesti viihtymään. Toimistolle palaa rentoutunut tuotepäällikkö sen sijaan, että hän alkaa heti mankua fysioterapiaa virkistyspäivän vaurioittaman ranteensa kuntoutukseen.
Tässä jälleen koko kurssipalaute sensuroimattomana:
A. Kerro lyhyesti, millainen oli päivän anti
- ”Kiinnostavia tarinoita. Saisi olla syvällisempi.”
- ”Hyvä ja tehokas yhteenveto asiasta. Kevyehkö sisältö.”
- ”Kiitos!”
- ”Tiivis paketti tuotteistamisen saloista.”
- ”Hyvä ja monipuolinen keskustelu ja tietoa / ideoita.”
- ”Virikkeitä tuotekehitykseen.”
- ”Sain paljon hyviä vinkkejä työhöni liittyen.”
- ”Mielenkiintoinen kokonaisuus, yleispätevä.”
- ”Herätti ajatuksia ja ideoita, eiköhän tällä saada jotain aikaan töissä. Asiat eivät ole niin monimutkaisia.”
- ”Uusia vinkkejä tulevaan tuotelanseeraukseen.”
- ”Hyviä esimerkkejä käytännöstä. Kirjavinkit.”
- ”Hyvä esiintyjä, osaa myydä asiansa.”
- ”Hinnoittelu ja markkinointikeskustelut.”
- ”Hyviä case-esimerkkjä konkreettisella tavalla. Hyvää yhteistä keskustelua.”
- ”Sain kirkastettua asioita, joita olin pyöritellyt pitkään.”
- ”Ajatuksia herättävä, hyvä koulutus!”
- ”Paljon hyvää konkreettista sisältöä”
- ”Ole itsekäs, arvosta omaa jaksamista ja johda omaa työtäsi. Tuotteistamisen vaiheet.”
- ”Monipuolinen läpikäynti tuotteistamisesta.”
B. Koulutuksen sisältö (asteikolla 1–5, 1=huono, 5=erinomainen)
- Vastasi ennakkoinformaatiota: 4,3
- Sisällön kiinnostavuus ja hyödyllisyys: 4,4
- Opitun hyödynnettävyys: 4,1
- Teorian ja käytännön yhteensovittaminen: 4,2
- Koulutusmateriaali: 3,9
- Kokonaisarvioni kurssista: 4,3
Kommentit koulutuksen sisällöstä
- ”
Materiaaliin enemmän” - ”Paljon hyviä & konkreettisia esimerkkejä. Mielenkiintoinen. Hyvät diat, ei liikaa asiaa.”
- ”Hyvä käsiteltyjen aihealueiden osalta.”
- ”Ehkä ajoittain liikaa yleisö äänessä, mutta kokonaisuus nautinnollinen.”
- ”Aina pitää jäädä vähän parannettavaa.”
- ”Erinomaisesti onnistunut kurssi!”
- ”Materiaalista puuttui suurin osa informaatiosta. Kaikkea ei ehtinyt kirjoittaakaan, kun tiivis tahti.”
C. Koulutuksen etenemisvauhti
- Liian hidas: 2 osallistujaa
- Sopiva: 20 osallistujaa
- Liian nopea: 2 osallistujaa
N = 24, koska yksi osallistujista oli etenemisvauhdista kahta mieltä. Ilmeisesti koulutus oli paikoitellen sopiva, paikoitellen liian hidas.
Kommentit etenemisvauhdista
- ”Tuli kiire.”
D. Kouluttaja Jari Parantainen (asteikolla 1–5, 1=huono, 5=erinomainen)
- Aiheen hallinta ja asiantuntevuus: 4,9
- Kouluttajataidot ja opetustyyli: 4,6
Kommentit kouluttajasta
- ”Mielenkiinto pysyi yllä, uskottava.”
- ”Meillä osallistujilla oli hiljaisia hetkiä, joissa olisi voinut herätellä meitä.”
- ”Ainut puute: Muutama turha aiheesta eksyminen, jolloin kuulijat putosivat kärryiltä. Muuten 10.”
- ”Huippukouluttaja.”
E. Ratekoulutuksen palvelu (asteikolla 1–5, 1=huono, 5=erinomainen)
- Koulutuksesta tiedottaminen: 4,3
- Yhteydenpito: 4,3
- Palvelualttius ja ystävällisyys: 4,2
Kommentit Ratekoulutuksen palvelusta
- ”Verkkokoulutuksen peruminen ilman vaihtoehdon esittämistä.”
- ”Melkein hämmentävää, kuinka hyvin oli yhteydenpitoa ennen päivää!”
- ”Perussähköpostit tulivat.”
- ”OK”
- ”Ilmoittauduin, tuli kuittaus, siinä se.”
F. Oheispalvelut (asteikolla 1–5, 1=huono, 5=erinomainen)
- Ruokailut: 4,7
- Koulutustilat: 4,4
- Sijainti: 4,0
Kommentit oheispalveluista
- ”Haudutettua teetä, kiitos!”
- ”Etenkin ruoka +!”
- ”Hotellista riippumatta katuremontti on hankala.”
- ”Koulutusluokka ahdas.”
- ”Kaukana Oulusta, mutta lähellä lentokenttää.”
- ”Liikennejärjestelyt heikohkot.”
G. Mistä kuulit koulutuksesta?
- ”Esimies”
- ”Esimieheltä”
- ”Sähköposti”
- ”Kollega vinkkasi.”
- ”Netti”
- ”Sähköpostimainos”
- ”Esimieheltä”
- ”Google-haku”
- ”Työnantaja välitti saamansa spostin.”
- ”Mainosmeili”
- ”HR-henkilöltä omassa yrityksessä.”
- ”Sain tiedon koulutuksesta kollegalta.”
- ”Sähköpostilla kollegalta.”
- ”pollitasta.wpmudev.host”
- ”blogi”
- ”kollega sähköpostitse”
- ”kollegalta”
- ”s-posti”
- ”Internet”
- ”Omalta tj:ltä.”
- ”Työkaveri vinkkasi.”
- ”Yrityksen sisältä.”
H. Muut huomiot / mitä aiheita enemmän / vähemmän?
- ”Voisiko tuotepäällikön tehtävät kuvata aluksi (kertaus).”
- ”Ajanhallinta oli turha osuus.”
- ”Enemmän: tulevaisuuden näkymiä: mitä pitää muuttaa, jos meinaa pärjätä tulevaisuudessa näissä hommissa.”
- ”Hyvä kokonaisuus, tällä hetkellä ei tule mieleen muutosideoita, täytyy sulatella päivän antia.”
- ”Enemmän: Kuinka uusi tuote saatetaan markkinoille onnistuneesti, kun asiakkaana on kuluttaja.”
- ”Enemmän: Jo tuotteistetun palvelun elinkaaren hallinta. Vähemmän: myyntiaspektia (vaikka tietenkin tärkeä).”
- ”Enemmän olisi saanut olla teoriaa (ei kuitenkaan yltiöpäisesti, mutta edes joku tunnin teoriapläjäys, jolloin yleisö olisi ollut hiljaa.”
- ”Iltapäivällä oli enemmän asiaa, aamupäivän anti oli yleismitallisempaa.”
- ”Olisin toivonut pidempää koulutusaikaa, että asioihin oltaisiin voitu mennä syvemmälle.”
- ”Epäreilu kilpailuetu jäi vähän varjoon.”
Muita kommentteja kurssin kehittämiseksi?
- ”Aamupäivä tehoton…lopuksi tuli kiire.”
- ”Herätti kiinnostuksen mennä / perehtyä vielä syvällisemmin.”
- ”Sisältö oli fiksusti ymmärrettävää. Konkreettisia juttuja itse tehtynä -> helpompi muistaa / ymmärtää / sisäistää.”
- ”Koko päivän koulutus on aika pitkä.”
- ”Uusiksi aiheiksi myyntineuvottelut ja kartoitukset.”
- ”Laitoin kaikki erinomaiseksi, vaikka varmasti kehitettävää on. Minulle henk. koht. tämä oli erinomainen, koska ei ollut vertailupohjaa, eikä ennakkotietoa asiasta.”
Curling-vanhempien kysyntä kasvaa tasaisesti. Sama pätee Curling-kouluttajiin.
33 vastausta
Itse ainakin vihaan sitä, kun joutuu tekemään omat muistiinpanot nopeatempoisen luennon aikana. Siinä joutuu samalla tinkimään kuuntelemisesta (joku tärkeä juttu saattaa mennä ohi) tai ajattelemisesta (kuunnellessa olisi hyvä miettiä uuden materiaalin yhtymäkohtia siihen, mitä jo ennestään osaa). Hyvä oppimismahdollisuus siis tuhlataan siihen, että kopioidaan materiaalia paperille. Yleensä tästä kopiosta tulee vielä aika huono, koska uudesta asiasta ei aina tiedä, mikä on kaikista oleellisinta ja mikä ei, jolloin tärkeät pointit tulevat tyhmästi merkityiksi ja osa saattaa jäädä kokonaan pois.
Monet asiaa tutkineet tieteilijät näyttävät kuitenkin olevan sitä mieltä, että juuri tuo raskas prosessointi pakottaa aivot muistamaan.
Siis ensinnäkin se, että kuulija joutuu itse päättämään, mikä on oleellista ja mikä ei. Toisaalta hän joutuu toistamaan asian omin sanoin paperille, joka sekin vaikuttaa muistijälkeen.
Juuri tästä siis on kyse: onko kurssien tarkoitus olla helppoja? Vai olisiko muutaman tunnin tuska sen arvoista?
Tietenkin oman muistin harjoittaminen menettää suosiotaan nopeasti. Kaikki löytyy kuitenkin hakukoneesta. Ja jos ei löydy, onko se silloin edes minkään arvoista?
Yksi tapa keritä tekemään muistiinpanoja on opetella tehokas tekniikka niiden tekemiseen. Esim. itse teen muistiinpanot lähes automaattisesti mind mappinä. Ja sitten nopeasti teen tarvittaessa myös mind mapistä ihan suorasanaista tekstiä, jossa avaan luennoijan ideoita ja laitan sikaan eikun sekaan mukaan myös aiheeseen liittyviä linkkejä.
Ja itse ainakin näen, että lento / kurssi jne. on vasta perustietojen antamista, josta aloitetaan ihan oikea oppiminen.
Kari…
Jotenkin oletin, että jokainen osaisi tehdä esimerkiksi mind map -tyyppisiä muistiinpanoja. Mutta olen tapani mukaan taas ylimielinen. Karttojen piirtely on vaativa laji sekin.
Voisiko Curling kouluttaja tarjota tässä tilanteessa kahdet eri materiaalit. Toinen jossa kaikki sisältö ja toinen joihin saa itse rustata mieleisensä muistiinpanot. Jokainen saisi sitten valita itselleen mieluisan vaihtoehdon. Erilaisia oppilaita on….
Se olisi tietysti hienoa palvelua. Epäilen vain, että enemmistö ei ole valmis maksamaan deluxe-versiosta.
Ehkä täytyy vain todeta taas kerran, ettei kaikkia voi (tai kannata) miellyttää.
Taidan vastaisuudessa kertoa koulutuksen myyntimateriaaleissa, mikä on pelin henki. Jos muistiinpanojen kirjoittaminen on jollekulle ylipääsemätön ongelma, hänen ei kannata ostaa pääsylippua.
Ensiksi korjaat nuo keskiarvot pois. Ei sellaista saa laskea mielipidemuuttujista. Tai siis lasketaan paljon, mutta kun se ei kerro yhtään mitään. Jos asteikko on {huono, vähän huono……paras}, niin mihin tuohon asteikkoon asettuu luku 3,9? Vähän sama kuin mikä on elämän tarkoitus Linnunradan käsikirjassa. 1,2,3,4 ja 5 ovat vain koodaus, ei niistä lasketa mitään. Yhtähyvin koodaus voi olla 2,3,4,5,6. Tulisi heti parempi keskiarvo.
Kiitos Vellu! Oletko sitä mieltä, ettei keskiarvon muutos (verrattuna edellisiin keskiarvoihin) kerro mitään?
Ei likert-asteikossa (järjestysasteikko). Moodi on keskiluku, joka kertoo jotain. Ja sekin on siis jokin vastausvaihtehdoista, esim. ”jokseenkin samaa mieltä”. Luvut 1,2,3,4,5 ovat VAIN KOODAUS vastausten käsittelyn helpottamiseksi. Luvut voivat olla ihan mitä tahansa, eivät ole ”välimatkallisia”, ts. etäisyydellä ei ole väliä.
Tiedän, että likert-asteikoista (mielipidekyselyistä) lasketaan noita keskiarvoja (kyselyfrmatkin!), mutta kun ne eivät todellakaan kerro mitään (ovat yksinkertaisesti väärin, menee hermot ja uskottavuus). Esimerkiksi, jos keskiarvo oli 3,5 ja seuraavalla kerralla 3,7. Hurrataan, että meidän asiakastyytyväisyys on parantunut. Todellisuudessa moodi voi olla edelleen sama ”jokseenkin samaa mieltä”. Moodi ja jakauma mielipidekyselyistä ovat ne mielenkiintoiset asiat.
Pliis, diplomi-insinöörinä ja mittauksesta kiinnostuneena tee sinä tämä oikein.
Itse vasta tutkimusmenetelmiä opiskelleena tiedän nuo samat asiat; Likertin asteikossa keskiarvo on turhaa tms.
Kuitenkaan en ole samaa mieltä. Jos käytetään samaa asteikkoa ja keskiarvo tosiaan nousee vaikkapa 3,1:stä esimerkiksi 4,2:een, niin miksi se ei muka kerro mitään?
Tottakai kannattaa tutkia myös jakaumaa ja moodiakin, mutta kyllä keskiarvo mielestäni ihan maalaisjärjellä antaa informaatiota.
Ja tietenkään 4,2:lle ei lyödy mitään sanallista kuvaajaa, mutta kyllä sen verran pitää raksuttaa, että ymmärtää suurin piirtein mitä se tarkoittaa; vähän parempi kuin arvon 4 sanallinen määritelmä.
Ne luvut, joista siis lasket keskiarvon ovat vain koodaus (diskreetti, sanallinen muuttuja!). Eli vain helpottamaan vastausten tietämysteknistä käsittelyä. Niistä ei pidä mitään laskea&päätellä.
(Aritmeettinen) keskiarvo ei myöskään ole robusti, eli se on herkkä poikkeamille. Keskiarvo ei siis välttämättä ole ”keskiarvo” (vino tai useampihuippuinen jakauma).
Netistä löytyy aika paljon keskustelua tästä aiheesta. Ehkä se kuitenkin johtuu siitä, että niin moni on laillani sortunut käyttämään vastausten koodaukseen käytettyjä lukuja ikään kuin ne olisivat mittausarvoja. Ja kun (arvovaltaisiakin) väärinkäyttäjiä kertyy tarpeeksi, moni päättelee, ettei menetelmä voi olla aivan järjetön.
Olet oikeassa, keskiarvo saattaa olla harhaanjohtava. Toteankin siis, että asteikon tyytyväisen pään vastaukset (arvosanat 3, 4 ja 5) jakautuvat hyvin samaan tapaan kummallakin kerralla.
Mutta tällä kertaa kaksi vastaajaa antoi arvioksi kakkosen (viimeksi ei kukaan) ja yksi vastaaja ykkösen (viimeksi ei kukaan).
Toisin sanottuna tällä kertaa mukana oli muutamia koulutusmateriaaliinsa erittäin tyytymättömiä tai melko tyytymättömiä osallistujia, joita ei aikaisemmin ole ollut lainkaan.
Tästä päättelen, että koulutusmateriaalini taso laski. Toki tyytymättömiksi ilmoittautui vain muutamia osallistujia, mutta oli heitä kuitenkin 13 prosenttia vastaajista.
Tää tulkinta kuullostaa heti paremmalta.
Täältä vielä SPSS/Market Research opettajan peukut Vellulle. Olet aivan oikeassa!
Tästä Jarille Levels of Measurement ja muistisäännöt mitä niillä voi laskea. Aika hyvin mielestäni selitetty tuossa. https://www.graphpad.com/support/faqid/1089/
Tämä keskustelu selittää sitä, miksi esimerkiksi pari vuotta sitten selkäni leikannut sairaala (Orton) lähettää janamuotoisia asteikkoja jälkikyselyissään.
Tehtäväni on piirrellä janalle rasteja. Jos olen tyytymätön, rasti tulee janan vasempaan puoliskoon johonkin kohtaan. Ja jokainen arvaa, mihin se sitten tulee, jos olen tyytyväinen.
Piirtämäni rasti on siis tietyllä etäisyydellä janan alku- tai keskipisteestä. Tulosten koodaaja luultavasti muuttaa sen lukuarvoksi -5…+5 tai jotain. Nyt hän voi laskea keskiarvoja niin paljon kuin huvittaa, eikö totta?
Omalla kohdallani parhaiten toimii, jos koulutuksessa saa valmiiksi pääkohdat ranskalaisin viivoin esitettynä. Täydennän niitä sitten oman mielenkiinnon mukaan: merkkaan tärkeät kohdat, lisäilen luennosta tulevan lisäinfon, laitan muistiin mieleen tulevat asiat, jotka eivät välttämättä edes liity aiheeseen, mutta voin hyödyntää koulutuksen antia siihen. Eräs opiskelukaverini ei halunnut ensimmäisen kerran jälkeen enää lainata luentomuistiinpanojani, Tommy Tabermannin runot ja erilaiset piirustelut kuulemma häiritsivät markkinointiopin seassa. Tosiasia on, että minun muistiinpanoistani ei kukaan ota selvää, en aina itsekään. Tuotos on jonkinlainen prosessi oppimisesta.
Jos taas pitää itse kirjoittaa kaikki ilman minkäänlaista tukirunkoa, unohdun helposti jonkin minulle tylsän pätkän aikana muihin maailmoihin ja jotain tärkeää jää huomiotta.
Jos taas koko teksti on luettevissa jo luennon aikana, en perehdy siihen, vaan kirjoittelen/piirrän muistiin kiinnostavia juttuja. Kaikenhan voi sitten lukea paperista (sitten joskus).
Kaikilla on omat systeeminsä. Minusta tärkeintä on, että alussa kerrotaan minkälainen materiaali jaetaan käyttöön niin luennon aikana kuin sen jälkeen. Jokainen voi sitten itse päättää miten käyttää sitä. Työkirja vaikuttaa hyvältä ja toimivalta, vaatii ehkä kuitenkin opastuksen sen käyttöön. Minulle lisäksi vielä värikynät mukaan, kiitos 🙂
Veikkaan, että osa yleisöstä kärsii menettämisen tuskaa. Jos jokin esityksen kohta jää kirjaamatta, se tuntuu pahalta kuin olisi vilahtanut kolikko viemäriin.
Tämä lienee taas perfektionistien ja kympin oppilaiden ongelma. He ovat sitä nuorena stressiin kuolevien joukkoa, jotka eivät pysty karsimaan töistään juuri mitään.
Sirpa sen sanoi: kurssilaisilla on lukemattomia omia tapoja lähestyä oppimista. Itse jaan nykyään kursseillani melko tyhjistä dioistani tulosteet, joissa sivulla on kolme diaa joiden vieressä muistiinpanoviivat. Osallistuja käsittelee puhumaani ja keskustelemaamme asiaa ja tekee itse muistiinpanojaan oman mielenkiintonsa ja oppimistapansa mukaan. Itse uskon, että kun tekee omanlaisiaan muistiinpanoja käsin, asia käy tietoisessa käsittelyssä ja sillä on hyvät mahdollisuudet muokkaantua uudeksi osaamiseksi. Oppimiseen tarvitaan omaakin panosta.
Yllätän sitten kurssilaiseni vielä jakamalla heille koulutuksen jälkeen tekstimuistiot pdf-muodossa, jos kuunnellessa tai osallistuessa unohtui kirjoitella.
Etukäteismateriaaliin liittyy hankala ongelma: esitykseen on hyvin vaikea leipoa yllätyksiä. Kaikki ne vesittyvät, jos käsimateriaali paljastaa tulevat käänteet joka tapauksessa.
Tuo Powerpointin tulostemalli jossa on kolme diaa per sivu ja vieressä viivat, on niin syvältä… minun mielestäni. Se viivoitus on vielä varsin robusti. Kunpa saisi sen saman lay-outin ilman sitä viivoitusta. Erilaisia nopeita luonnosteluja ja avainsanoja, kaavioita ja syy-seuraus -suhteita, eli niitä oman ajattelun tuotoksia käsiteltävään aiheeseen liittyen, olisi niin paljon helpompi tehdä puhtaalle pohjalle.
Toki Powerpointissa on muitekin tulostemalleja mutta tuo kolme per paperi olisi muuten varsin optimaalinen: materiaalinkulutuksen ja luettavuuden välinen kompromissi.
Ja vielä sellainen pyyntö kaikille materiaaleja tuottaville että valkoinen tausta diassa, mahdollisimman vähillä bling-blingeillä on paras tulostettuna ja jopa seinältä katseltuna. Miksi ihmeessä joku tekee kalvoja joissa on vihreällä taustalla punaista tekstiä, kun ottaa huomioon että melko iso joukko, taitaa olla kymmenkunta prosenttia miehistä, on punavihervärisokeita.
Tiedät ainakin yhden ratkaisuvaihtoehdon tähän, joka sopii erityisen hyvin laiskoille tuotepäälliköille ja putkiaivoisille insinööreille 😉 Ratkaisu mahdollistaa myös muistiinpanojen teon, mutta antaa mahdollisuuden myös lykätä asian tarkempi pohtiminen myöhempään ajankohtaan. Saimme pilottikokeilusta teidän kanssa paljon hyödyllistä tietoa nimenomaan muistiinpanokäyttöä varten ja olemme ottaneet sen huomioon kehityksessä. Kokeillaanko uusiksi ensikerralla, vaikka etäosallistujia ei tulisikaan?
Minä laitan koulutuksissani koulutettavat töihin. Se tarkoittaa muistiinpanoja sekä itsenäisiä ja ryhmäharjoituksia. Materiaalissa on pääkohtia, joiden avulla ehkä muistaa jotain – tai sitten ei. Alkupään kalvoissa lukee selkeä kehote: ”Ole aktiivinen. Tee muistiinpanoja. Saat rutkasti hyötyä.”
Valituksia menetelmästä ei juurikaan tule. Tosin koulutuspäiväni työtahti on varmasti hieman verkkaisempi kuin sinulla.
Tapani mukaan oletan, että yleisöni on jotenkin telepaattisesti heti kartalla. Näinhän ei tietenkään ole.
Aion parantaa tapojani esimerkiksi niin, että kerron osallistujille jo myyntivaiheessa, mitä tuleman pitää. Jos vaikkapa muistiinpanojen kirjoittaminen ei yhtään huvita, tuskin kannattaa ostaa pääsylippua lainkaan.
Ytimekkäiden muistiinpanojen tekeminen on taitolaji. Jo yläasteella havaitsin koulussa, että opettajatkin tekevät luentomateriaaliin/taululle tehottomasti muistiinpanoja tai tiivistyksiä.
Ihan tällainen hatusta heitetty esimerkki muistiinpanoista:
VARIANSSI POKERISSA
– tarkoittaa hajontaa pelaajien tuloksissa
– on lievennettävissä volyymia nostamalla, joka taas johtaa asiaan X
Nämä muistiinpanot voisi tiivistää näin:
VARIANSSI POKERISSA
= hajontaa pelaajien tuloksissa
– lievennettävissä volyymilla –> asia X
En keksinyt tuon parempaa esimerkkiä, mutta tuollaisia turhia täytesanoja on helppo poistaa varsin usein. Moni yliopisto-opiskelijakin sortuu tosin orjallisesti kopioimaan opettajan perässä sanasta sanaan ja pilkusta pillkuun samat merkinnät.
Itsellenikin paras vaihtoehto on etukäteen jaettava luentorunko, missä vaikkapa ranskalaisin viivoin on keskeisiä asioita käyty läpi ja minulla on sitten mahdollisuus sinne lisäillä omia merkintöjä.
Mindmap-tekniikan kun opettelee niin isokin tietomäärä taipuu muistiinpanoiksi ällistyttävän helposti. Siinä tosin joutuu prosessoimaan dataa reaaliaikaisesti hieman mutta oppiminen vaatii prosessointia. Se että jäljentää luennoitsijan kalvot mekaanisesti sanasta sanaan omalle paperille, tarkoittaa vain että data siirtyy kalvolta paperilla käymättä lainkaan kuulijan aivoissa,
Näin itsekin uskon. Juuri valikoiva jalostustyö ja jäsentely on homman koko pointti.
Siinä ei tietenkään ole mitään järkeä, että joku yrittää epätoivoisesti tallettaa puhujan pajatusta kuin entisaikojen pikakirjoittaja.
190 sivun materiaali? Kyseessä oli viikon koulutus?
Näin saattaisi olla, jos jokainen esiintyjä käyttäisi jokaisen esityksensä jokaiseen sivuun yhtä paljon aikaa.
Esityksiini kuuluu kuitenkin monta osuutta, joissa näytän 5–6 kuvan sarjoja vaikkapa 30 sekunnissa. Esimerkiksi kun puhun John F. Kennedystä ja Apollo-ohjelmasta, tarina etenee aika vikkelästi. Ja kuten arvaat, aiheesta riittää kiinnostavia kuvia.
Tästä seuraa se, ettei ole mitään järkeä tulostaa esityksiäni paperille sellaisenaan. Juuri siksi olen tiivistänyt monet kohdat työkirjaksi niin, että aineisto sisältää vain muistamisen kannalta tärkeimmät avainkohdat.
Muistiinpanoina hyvin toimiva aineisto on mielestäni aika harvoin kaksista esitysmateriaalia – ja päinvastoin.
Tulee sellainen kuva, että paapatat liikaa 🙂
Nuorten ryhmän kanssa kokeilin viikon jaksolla, että opetettaville annettiin ryhmittäin aiheet. Sen jälkeen annettiin materiaalia (kirjoja,netti,…) ja aikaa opetella ja opettaa asia muille haluamallaan tavalla (video, sarjakuva, maalaus). Lisäksi piti kerätä aiheesta 5 faktaa ja kehittää yksi lause ja yksi kuva tiivistämään aihealue. Opettajat vaihtoivat (aktiiviseen) ohjaajan rooliin. Voin kertoa, että tulokset asioiden sisäistämisessä ”normaaleihin” vartailuryhmiin olivat aika huikeita. Sanoisin mutu tuntumalta, että 30% enemmän asiaa oli hallussa.
Mitä muistiinpanoihin tulee niin se on kyllä ihan ihmisestä ja oppimistyylistä kiinni onko niiden kirjoittamisesta mitään hyötyä. Henkilökohtaisesti on parempi, etten kirjoita mitään, koska silloin asia ei jää päähän. Muutenkin oppimisen kannalta olisi parempi, että pyritään käyttämään tuottamaan asioita joihin tarvitaan monia aisteja.
Juu, se on ihan selvä asia: myyn nimenomaan paapatusta! Taustaa enemmän täältä: Kurssipalaute: ”Ei yhtään ryhmätyötä – hienoa!”
Edustana samaa koulukuntaa siinä uskossa, että osallistujien ’pakkoaktivointi’ todennäköisesti parantaa oppimistuloksia. Mutta pelko jonkin (muka) tärkeän pointin missaamisesta on osalla porukasta iso.
Yliopistossa eräs professori jakoi oikein perusteelliset luentoprujut, joista puuttuivat kaikki kaaviot ja graafit. Ainakin appro-/cumu-tasolla se itse asiassa toimi aika mukavasti – ”raakadata” on saatavilla, mutta tiedon jalostaminen vaatii omien aivonystyröiden käyttämistä.