Kävin toissailtana vetämässä kolmituntisen sissimarkkinointikoulutuksen Tuusulan Onnelassa. Käsiäänestyksen perusteella selvä enemmistö yleisöstä oli yrittäjiä.
Tilaisuuden järjestäjä Keuke tietää luultavasti tarkan pääluvun. Mutta veikkaisin, että se osui johonkin 150–200 osallistujan tienoille.
Kävimme läpi arkisia keittiöpsykologian esimerkkejä. Ihmisen korvien välissä puksuttava 20-wattinen supertietokone on aihe, jossa riittää loputtomasti ihmeteltävää.
Erään sissioppilaan lähettämä palaute sisälsi liinavaatteita koskevaa pohdintaa:
”Pyyhepino jäi ihmetyttämään; oliko se todella hyvä ja ok? Meidän firmassa ei menis läpi.”
Veikkaan, että pyyhepino viittaa tähän näyttämääni valokuvaan:
Nappasin ruudun pari vuotta sitten, kun piipahdin ensimmäisen kerran asiakkaani Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy:n vessaan. Asiaan liittyy sitä paitsi hauska yhteensattuma.
Turasin nimittäin joskus hamassa menneisyydessä vertailun, jota olen esittänyt sadoissa koulutuksissa:
Sivulla on siis kaksi esimerkkiä siitä, mitä joku saattaisi painaa käyntikorttiinsa. Jokainen meistä osaa päätellä vaistomaisesti heti, millaisista yrityksista on kysymys. Siihen ei tarvita edes visuaalista ilmettä, kartongin hajua tai näppituntumaa.
Yksityiskohdilla on merkitystä. Eräs asiakkaani kertoi aikoinaan, että hänen yrityksensä käyntikortteihin ei saanut painaa halpaoperaattoreiden matkapuhelinnumeroita. Vain 0400-, 040- tai 050-alkuiset numerot kelpasivat.
Nykyisin varsinainen operaattori saattaa tietysti olla mikä tahansa. Mutta nuorille lukijoille tiedoksi, että välittömästi kivikautta seuraavina vuosina numeroa oli pakko vaihtaa, jos joku halusi ojasta allikkoon – eli vaikkapa Elisalta Soneran asiakkaaksi.
Joka tapauksessa pohdin aikoinaan, mikä olisi hienoin mahdollinen osoite Suomessa. Päädyin siihen, että olkoon se vaikkapa Bulevardi 1, Helsinki.
Olikin aika hupaisaa marssia yli 10 vuotta myöhemmin Bulevardi 1:een. Talo on jo lähes kokonaan asiakkaani Hammaström Puhakka Partnersin hallussa. Firma on kasvanut lamavuosinakin niin, että se valtaa rakennuksesta kerroksen toisensa jälkeen.
Juristiporukan vastaanotto oli timmissä kunnossa. Samoin asiakkaiden odotustilat. Mutta sitten päätin kurkistaa myös konepellin alle.
Miltä vessassa näyttäisi?
Oli mahtavaa törmätä sellaiseen suomalaiseen harvinaisuuteen, että eriössä asiakkaita odotti pino aitoja kangaspyyhkeitä.
Ei tietoakaan Serlan kellertävänharmaista paperikasoista. Muutenkin koppi oli tiptop-kunnossa.
En tiedä, miksi pyyhepino askarrutti koulutukseni osallistujaa. Mutta juuri noin haloilmiötä kannattaisi käyttää hyväksi.
Jokainen asiakas tajuaa viimeistään lakitoimiston pikkulassa, että kohta rupatellaan a) arvokkaista palveluista ja b) laskunkin loppusumma lienee muikea.
Haloilmiö tarkoittaa, että yleisvaikutelma tarttuu esimerkiksi tuotteisiin tai palveluihin. Kalliin kaupan kannattaa näyttää kalliilta. Halpakaupan täytyy näyttää halvalta.
Osallistujien suositteluhalukkuutta mittaavia Net Promoter Score -pisteitä (NPS) kertyi 77 (asteikolla -100…100). Yli viidenkymmenen yltäviä pisteitä pidetään yleensä erinomaisina.
Tässä vielä tekstareina saamani palautteet:
- ”Kiitos Jari eilisestä upeasta koulutuksesta Tuusulassa. Kysyit kuinka todennäköisesti suosittelisin luentoasi – kympillä tietenkin! Ja olen jo muutamalle suositellutkin.”
- ”Kiitos koulutuksesta!”
- ”Kiitos koulutuksesta! Voin suositella, ja yritän laittaa opit käyttöön ”keittiömyynnissä” Täysi 10!”
- ”Mahtava setti, jonkun verran olen aikaisemmin tutustunut sun ideoihin (kirjakin löytyy hyllystä), joista myös saanut vinkkejä ravintolan avajaisten mainostamiseen sissimeiningillä jotka myös toteutin! ????”
- ”Kiitos Jari!” T. Eturiviin ja keskellä, maksoi mitä maksoi ????”
- ”☺Kiitos hyvä mielenkiintoinen aihe. Muutaman juttua noista joskus käytettykin. Pyyhepino jäi ihmetyttämään; oliko se todella hyvä ja ok? Meidän firmassa ei menis läpi.”
- ”Hieno. Innostava koulutus. Monta uudenlaista myynti juttua! Kiitos.”
- ”Moi! Kasilla just läpi;-) en nukahtanut :D”
- ”Kiitos Jari! Saat napakympin 10!”
- ”Olet vaikuttava esiintyjä, pysyin hyvin korvat höröllä vaikka väsytti armottovasti tullessa! Paljon hyviä selkeitä vinkkejä!”
- ”Suositus???? Virkistävä koulutus????”
- ”Olit hauska, viihdyttävä sekä ammattitaitoinen. Täysi 10.”
- ”Kiitos, hyviä käytännön esimerkkejä, monipuolisesti eri aloilta.”
- ”Kiitos!”
- ”Loistava koulutus näin aloittelevan myyjän näkökulmasta, kiitos!”
- ”Haluan ostaa kuvassa olevan kirjan.”
- ”Onnelasta 9+, kiitos hyvästä koulutuksesta.”
- ”Parempi kuin Jethron myyntikoulutus, enemmän asiaa ja mielenkiintoisia näkökulmia markkinointiin.”
- ”:) vaikka oli tuttujakin asioita mutta virkistävää”
- ”Kiitos, että sain kuulla innostavat ajatuksesi!”
- ”Osa ”totuuksista” hiukan kyseenalaisia.”
- ”Konkreettiset esimerkit plussaa.”
- ”Arvosana 10! T. 21-vuotias, jolla ei päässä paljoa säteile, koulutuksen jälkeen kylläkin hieman enemmän.”
- ”Mielenkiintoinen ilta, kiitos!”
- ”Vähän enemmän b to b esimerkkejä”
- ”Nopeatemponen ja mukava koulutus. Tosi hyvä. Kiitos”
- ”Mielenkiintoinen”
- ”????????????????????”
- ”Kiitos hyvästä setistä.”
- ”Kiitos, hyvä koulutus!”
Ilmoittaudu seuraavalle Näin voitat tarjouskilpailun -kurssilleni. Vedän sen tiistaina 27. syyskuuta 2016 Rantasipi Airportissa Vantaalla.
16 vastausta
Käyntikorttiesimerkkisi on 2000-luvun alusta. Muistan, koska silloin tapasimme ensimmäisen kerran jo edesmenneen kehitysputkan koulutuksessa. Nuo pienet yksityiskohdat ovat jäätävän tärkeitä. Ja vain harva ymmärtää niiden merkityksen yritykselleen. Olihan Nostekin aikanaan ”kymmenien asiantuntijoiden yritys” hyvin viilatun imagonsa vuoksi.
Muille lukijoille tiedoksi, että Jukka viittaa useankin asiakkaani reaktioihin. He kuvittelivat, että firmani on vähintään keskisuuri firma, koska sen verkkosivuista kuulemma syntyi sellainen vaikutelma.
En siis väittänyt missään, että Nosteella olisi ollut muita työntekijöitä kuin yrittäjä itse. Enkä edes antanut ymmärtää mitään sellaista.
Mutta mielikuva syntyi joka tapauksessa. Eikä se suinkaan ollut aina pelkästään myönteinen asia. Odotusten ja todellisuuden olisi hyvä kohdata edes likimain.
Nuo tärkeät pienet yksityiskohdat tuppaavat sumentamaan kokonaisvaikutelman. Liian monta kertaa olen löytänyt itseni keskustelemassa pk-firman omistajan kanssa puhelinnumeron tyypistä tai käyntikortin pahvin laadusta. Preeglattu vesileimapaperi kullatuin kirjaiminkaan ei tuo toivottu imagonkohotusta, kun ne yhdistetään siivoamattomaan kierrätyskalustettuun konttoriin tai metsäsavotta-look toimariin.
Näinähän se on, että etenkin ensivaikutelman voi sössiä niin tuhannella tavalla.
Mielenkiintoinen trendi on esimerkiksi se, että nuorten kädenpuristus heikkenee jatkuvasti. Syyt ovat tietysti ilmeiset: fyysistä rasitusta ei ainakaan arkipuuhissa tule enää entiseen tapaan.
Kosketusnäytöt eivät tarjoa enää sitäkään harjoitusvastusta, jonka vaikkapa IBM:n kunnolla koliseva näppis tarjosi aikanaan.
Keski-ikäiset tai sitä vanhemmat kuitenkin päättelevät kättelystä tahtomattaankin kaikenlaista.
Olen nähnyt parinkin miehen treenaavan oikeaa kättään sellaisella puristettavalla jousivastuksella. Ainoana tavoitteena tuossa oli kädenpuristuksen treenaaminen. Tai ainakaan en halua ajatella muita vaihtoehtoja.
Olisikohan tuota pyyhekuvaa ihmetelleellä ollut rima korkeammalla? Jos kerran laitetaan pyyhkeitä pinoon, niin pistetään sitten ne suoraan pinoon. Rähjäinen pyyhepino on huonompi vaihtoehto kuin laadukas paperipyyhe tyylikkäästä annostelijasta.
Ilmanraikastin ja käsivaseliini ovat myös aika omituisia ja rumia tuotteita pyyhepinon vierellä. Yleensä jos esim. fine dining ravintolassa on jotain vastaavaa tarjolla, niin ne tuotteet ovat samaa tasoa kuin muu miljöö. Halvemmaksi se tulee pistää elegantit tökötit tarjolle kuin maksaa noista pyyhkeistä.
Kommenttisi kertoo tietysti siitä, että kun joku kerran päättää lähteä tälle tielle, kaiken on sitten oltava viimeisen päälle kunnossa.
Pitäisikö esimerkiksi pyyhkeiden siis olla ehjiä, eikä kuluneita, kuten kuvassa nyt näkyy? Sikäli kuin tiedän, asia korjattiin pikaisesti. Nykyisin ne lienevät siis ehjiä.
Hieman asian vierestä, sattumalta huomasin juuri spammikansiooni automaattisesti siirtyneen viestin, ”Tuotepäällikön pelastuspakkaus” , jossa lähettäjänä oli ”Jari Parantaisen suosittu tuotteistamiskoulutus . Gmailin filtteri oli automaattisesti sitä mieltä, että sisältö oli roskapostia. Meiliformaatti ainakin nopeasti tsekattuna näyttää samalta kuin sadat muut spammikansioon eksyneet koulutuskutsut.
Jos silmäilet viestiä tarkemmin, huomaat, että se on tullut Ratekoulutukselta (tai saman konsernin putiikilta).
Kaikki koulutuksiani markkinoivat sähköpostit putkahtelevat joltain yritykseltä tai muulta orgnisaatiolta, joka toimii tilaisuuden järjestäjänä. Kukin niistä siis markkinoi sessioita parhaaksi näkemällään tavalla.
Osut kyllä oikeaan. Piru piilee yksityiskohdissa.
Myönnän ettei yrittäjän käyntikortista löytyvä sähköpostin loppuosa ”@gmail.com” anna ikinä vakuuttavaa kuvaa. Kyse on kuitenkin vain muutaman euron investoinnista per kuukausi. Ymmärtäisin asian jotenkin, jos eläisimme vuodessa 1996, mutta nyt mittarissa on jo 2016.
Loppujen lopuksi, kysehän on mielikuvastahan minkä haluaa antaa.
Mutta @gmail.com on kuitenkin parempi kuin @hotmail.com 😉
> Loppujen lopuksi, kysehän on mielikuvastahan minkä haluaa antaa.
Tämäpä tämä. Jos juristitoimiston asiakkaita ovat lähinnä keskuspankkiirit, niin silloin paras on että käsipyyhkeet ovat siististi pinottuna. Tosin pitää antaa miinusta tyylipisteistä, hienommissa paikoissa olen nähnyt käsipyyhkeet rullattuna konmari -tyyliin. Se tuo selvää lisäarvoa, kun siivooja tms on omin pikku kätösin käärinyt ne pyyhkeet sievälle rullalle ja käyttänyt siihen runsaasti aikaa. Sitten jos haluaa vielä hifistellä, voi laittaa sellaisen söpön rusetin siihen pyyheliinan päälle.
Mutta halpakaupan ei sovikkaan profiloitua tuollaisilla tavoilla, koska se voi karkoittaa asiakkaita. Esim. ravintolan tai muun kaupan hintatasoahan arvioidaan usein juuri erilaisten ulkoisten signaalien avulla. Jos olen reissussa paremman puoliskon kanssa ulkomailla ja eksyy väärännäköiseen vaate/sistust tms liikkeeseen niin kyllä se selvää hermostuneisuutta aiheuttaa.
Muutaman kympin vuosimaksulla saa nykyään kuka tahansa minkä tahansa vapaan .fi-domainin sähköposteineen. Vakuuttavuus saattaa kärsiä siitä. Ilmainen Gmail on vaan jäätävän hyvä ja luotettava ja toimii useimmilla alustoilla sellaisenaan. Itse olen kyllä sortunut kikkailemaan omien domainien kanssa juuri ulkonäkösyistä, mutta varmaan aivan turhaan. Bisnes ole sähköpostin päätteestä kiinni, jos muuten on asiat ja itsetunto kohdillaan.
Eikös gmailia pysty käyttämään ihan hyvin omalla domainilla? Muistaakseni joskus kokeilin @iki.fi-osoitteella ja toimi hyvin. Ei muistaakseni vaatinut mitään kikkailua.
Kyllä, mutta minulla jäi ainakin jostain mediasta lähetettäessä joku ”sent by Gmail” tapainen rivi meilin lähetystietoihin. Kokeiluista on lähemmäs kymmenen vuotta. Asiat muuttuvat.
Olen käyttänyt firmani postina nyt 9 vuotta Gmailia. Tosin se on Google for Work -versio, joka siis kuuluu Googlen yrityssovelluksiin. Domain-nimeksi voi valita minkä tahansa toimivan verkkotunnuksen.
Aikanaan pelotti heittäytyä kokonaan Googlen varaan (oman palvelimen sijaan). Mutta jos en nyt aivan väärin muista, systeemi on ollut kerran yhtenä päivänä hiukan hidas. Nurin se ei ole tietääkseni ollut kertaakaan tänä aikana. Luotettavuus on ollut jotain aivan muuta kuin omalla systeemillä koskaan.
Toki Gmail on teknisesti loistava. Mutta se on sitten ihan toinen asia, että Gmail on aikanaan julkaistu henkilökohtaiseksi postisovellukseksi. Sen imagosta se ei pääse eroon ihan heti.