Olin juuri hypännyt autoon, kun puhelin soi. Asiakkaani siellä kyseli kainosti, olinko kenties eksynyt matkalla.
Totta kai oli saman tien selvää, että jotain oli mennyt pieleen. Kello oli kolme minuuttia yli 12. Hän siis oletti, että meidän olisi pitänyt tavata kahdeltatoista.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun olin merkinnyt kalenteriini, että koulutus alkaisi vasta yhdeltä. Yleisöni kuulemma istui jo valmiina odottamassa esitystäni.
[Listaa tähän kaikki suomenkieliset, painokelvottomat ärräpäät]
Navigaattorin mukaan matka Pasilaan kestäisi puolisen tuntia.
Pyysin hätäisesti anteeksi. Ehtisin perille navigaattorin mukaan 35 minuuttia myöhässä. Sitten survoin sähköpedaalin lattiaan.
Olen vetänyt koulutuksia 1990-luvun puolivälistä saakka. En enää ole pysynyt laskuissa, mutta yli tuhat niitä on kertynyt joka tapauksessa.
Olen myöhästynyt vain kerran, joskus vuosikymmenen vaihteessa. Olin kyllä hyvissä ajoin liikkeellä, mutta Pendolino juuttui lumimyrskyssä hankeen. Tampereelle saavuin lähes kaksi tuntia myöhässä.
Onneksi kyse oli koko päivän tilaisuudesta. Ohjelma ei mennyt edes pahasti sekaisin. Järjestäjä vain siirsi esitykseni aamupäivästä iltapäivään.
Mutta tällä kertaa oli turha syyttää mitään luonnonilmiötä tai ylipääsemätöntä estettä.
Olin ihan omin kätösin näpytellyt kalenteriini, että koulutus alkaisi klo 13. Kaikissa sähköposteissa – ja omassa tarjouksessanikin – oli kyllä koko ajan puhe klo 12:sta.
Asiakkaani porukka suhtautui mokaani armeliaasti. Sessiomme sujui lopulta oikein mukavasti. Totta kai jouduin tiivistämään ohjelmaamme. Mutta tuskinpa kukaan ajatteli, että mitään oleellista jäi käsittelemättä.
Jälkikäteen törmäsin hiukan hämmentävään yksityiskohtaan.
Kerroin nimittäin jo heti sessiomme aluksi, että palvelullani on rahat takaisin -takuu. Totesin myös, että tässä tapauksessa virheeni oli härski. En missään tapauksessa lähettäisi koulutuksesta laskua lainkaan.
Vaikutti kuitenkin siltä, ettei yleisöni oikein uskonut, että olin vakavissani. Päättelen sen esimerkiksi tilaajalta jälkikäteen saamastani sähköpostista:
”Saisimmeko laskuun pienen ´myöhästymisalennuksen´? ?”
Päädyinkin lähettämään asiakkaalleni laskun, jossa oli vain kaksi riviä:
Toivottavasti tuo konkretisoi asian riittävän yksiselitteisesti.
Suomalaiset ovat selvästi tottuneet siihen, että moni (muka tömäkkä) takuu on pelkkää tyhjää puhetta.