Älä myy asiakkaalle lehmää, jos hän haluaa vain maitoa. Paitsi jos haluat kasvattaa katettasi.
Törmäsin ensimmäistä kertaa Paul Wylerin liikeideaan joskus 2005 vuoden tienoilla. Hän siis liisaa lehmiä. Eli jos haluat häneltä juustoa, niin lehmä tulee osana konseptia. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että saat:
- ”Nimikkolehmän”
- Sertifikaatin lehmästä kehystetyssä kuvassa
- Voit seurata tilan arkea livekameralla
- Voit vierailla tilalla tarjoilujen kera
- Ja jos lyöt enemmän sveitsin frangeja pöytään, niin pääset tekemään tilalle vapaaehtoistöitä.
- Lisäksi paketista riippuen saat juustoa 2-30 kiloa, juustoveitsen ja… (rummunpärinää)… PIPON.
Paketit alkavat 277 frangista ja päättyvät 980 frangiin. Ja ilmeisesti konsepti kannattaa, koska se on ollut toiminnassa jo yli 20 vuotta.
Voiko tästä oppia mitään? Mieleeni tulevat ainakin seuraavat näkökulmat:
- Ihan minkä tahansa liiketoiminnan voi tehdä eri tavalla kuin muut tekevät.
- Eri tavalla tekemällä tekee itsestään vertailukelvottoman ja voi pyytää korkeampaa hintaa.
- Päätökset tehdään tunteella. Tässäkin tulee liikuttava suhde karvaiseen lehmään. Varmasti sama mekanismi kuin Plan- kummina toimimisessa. Henkilökohtaisen siteen tunne sitouttaa.
- Tuote ei ole tässäkään tärkeä. Konsepti ja asiakaskokemus on. Missään ei sanota, onko tuo juusto edes hyvää.
- Kun konsepti on riittävän kiinnostava, niin asiakkaat maksavat saadakseen ostaa ja tässä tapauksessa oikeudesta raataa tilalla.
- Asiakkaan ahkerointi lisää hänen sitoutumistaan palveluun tai tuotteeseen. Mm. Ikea käyttää tätä tehokkaasti hyväkseen. Puhutaan ns. osallistumisvaikutuksesta tai ihan suoraan ”Ikea-efektistä”.
Ehkä tämä on ns CaaS palvelu = Cow as a Service.
Saitko tästä jotain ideaa itsellesi?
