Toimitusjohtaja Jussi Siiriäinen lähetti postia runsas kuukausi sitten. Hän halusi ostaa seksiä.
Tosin Jussi vonkasi jotain ihan muuta kuin Toimi Kankaanniemi. Hän halusi firmansa uudesta palvelusta seksikkään niin, että se erottuisi kilpailijoiden laimeista tekeleistä.
Jussin vauhdikkaasti kasvava firma on nimeltään Henkilöstöratkaisu Extraajat Oy. Yritys on tiukasti erikoistunut vuokratyöntekijöiden välittäjä. Se toimittaa henkilökuntaa erityisesti K-kauppiaille.
Tapasimme. Jussi tilasi Noste-suolakaivokseni version, joka koostuu neljästä katselmuksesta viikon välein. Hankkeemme päättyy nyt alkavalla viikolla.
Tuotteistimme ulkoistuspalvelun, jonka nimeksi annoimme Extraajat-muilutus™. Sen ideana on siirtää K-supermarketin kassatyöntekijät Extraajien palkkalistoille. Sen jälkeen kappias voi vuokrata koko porukan takaisin palvelukseensa.
Mitä järkeä muilutuksessa on?
Olipa hyvä, että kysyit! Toisin olisin kyllä kertonut sen muutenkin.
Extraajat-muilutus säästää 350 tuntia vuodessa kauppiaan omaa työaikaa.
Jos kyse olisi tavallisesta toimihenkilöstä, sehän tarkoittaisi yli kahden kuukauden työtunteja. Mutta K-kauppias saattaa hyvinkin paiskia hommia kuutena päivänä viikossa kellon ympäri. Sikäli hänen tapauksessaan lienee turvallista todeta, että tunteja säästyy kuukauden edestä.
Mietiskelin, miten kiteyttäisin palvelun hyödyn jotenkin niin konkreettisesti, että Jussi saisi kiireiset asiakkaansa kuuntelemaan. Mehän olemme sentään tarjoamassa kauppiaille monta kuukautta lisää elämää.
Tuli mieleeni pysättävä kaavio, johon törmäsin taannoin Wait But Why -blogin postauksessa Your Life in Weeks.
Ainakin kaltaiseni yli viisikymppisen fossiilin näkökulmasta ihmisen elämä on järkyttävän lyhyt. Todennäköisesti se jää alle tuhanteen kuukauteen.
Niukkuuden laki toimii näinkin. Mitä vähemmän jotain kivaa on tarjolla, sitä arvokkaammalta se alkaa tuntua. Jos ihmisen elämä olisi rajattoman pitkä, viikkoja ja kuukausia voisi tuhlata ihan mihin sattuu.
Päätin ehdottaa Jussille poikkeuksellista näkökulmaa. Korvaisimme esitteen perinteisen kansikuvan graafilla, joka muistuttaisi K-kauppiasta hänen kuolevaisuudestaan.
Esitettä ei lähetetä postitse. Se on pikemminkin esittelyväline, jonka avulla Jussi ja hänen myyjänsä juttelevat Extraajat-muilutuksen ideasta nenätysten asiakkaidensa kanssa.
Myyjä voisi vielä ympyröidä kaaviosta ne muutamat hassut kuukaudet, jonka K-kauppiaan työura kestää. Sitä seuraa enää muutama eläkevuosi – ja kuolema.
Jussi ei kauan empinyt. Painatan esitteet hänelle keskiviikon loppukatselmukseemme. Saa nähdä, miten äijän käy. Se selviää tietysti jo ensimmäisellä myyntikäynnillä.
Myyjän tehtävä on ratkoa ongelmia. Jotkin niistä vaivaavat meistä aivan jokaista. Yksi ikuisista ongelmista on kuolema.
38 vastausta
Mielenkiintoinen lähestyminen, jota tähän mennessä kaikki ovat ehdottamanani pelänneet. Pitää kuulemma puhua kivoista asioista asiakkaille. Mutta eikös lisääntynyt oma aika ole juuri sitä?
Ps. Esitteen takasivulla puhutaan 60 minuutista sekä puolitoistatuntisesta. Onko copyn virhe?
Mä tulin tästä samasta 60/90 minuutin probleemasta kysymään. Tai että josko sitä ehtisi vielä painotuotteeseen korjaamaan.
Muutenhan tuo näyttää kiinnostavalta. Omalla työnantajallani, joka tosin ei ole päivittäistavarakauppa, on yt-neuvottelut käynnissä. Kiinnostuneena odotan, josko minut sen seurauksena ulkoistettaisiin partneriyritykselle, jolla toivon mukaan olisi enemmän järkevää tekemistä tarjolla. Sanana ”ulkoistus” voi olla työntekijällekin kiva. Ei toki välttämättä, mutta potentiaalia on.
Ehditään korjata, ollos huoleti!
Ulkoistus saattaa olla virkistävä juttu. Esimerkiksi kaupan työntekijä saattaisi haluta enemmän viikkotunteja. Yksittäisestä myymälästä niitä ei ehkä löydy millään. Mutta vuokrafirman kautta lisätyötä saattaa hyvinkin järjestyä.
Kiitos tarkkaavaisuudestasi! Täytyypä potkaista töpännyttä copywriteria hanuriin. Yritän keksiä, miten se tapahtuu käytännössä – siis tällaisessa yhden miehen putiikissa.
No, entäs se työntekijä sitten?
(Vuokra)Työntekijät löysässä hirressä koko ajan, kuolemaa todellakin toimitettu. Kaikki nämä henkilöstövuokraajat ovat suoraan työntekijältä pois. Kuka vastaa nopeimmin johonkin viestiin, saa tunteja. Ehkä jopa sen neljä viikossa, minkä lisäksi 24/7 kyttäys viesteistä, matkat ”töihin” ja niin edespäin. Ei vielä sentään tarvitse rapakon takaiseen malliin lähteä vuokrariistofirman toimistolle tai pihalle norkoilemaan, että tippuisikohan tänään tunteja vai ei.
Puhutko omista kokemuksistasi – vai veisaatko vain vasemmiston perinteisiä virsiä? Miten vuokrafirman tarjoama työ on pois duunarilta?
Itse käytän vuokratyövoimaa maanrakennusalalla ja nytkin töissä on kavereita, jotka ovat meillä kolmatta vuotta. Hyviä työntekijöitä ei todellakaan tee mieli roikotella missään hirsissä vaan ennemmin siinä työnantaja joutuu miettimään, että saa järjestettyä koko ajan töitä. Vähemmän hyvien kohdalla tilanne on tietysti eri.
Onhan se räväkkä nimi, mutta minä en ostaisi. Riippumatta ketä muilutetaan.
”Muilutus tarkoittaa yhdistettyä sieppausta ja pahoinpitelyä. Nykysuomen sanakirjan mukaan sillä tarkoitetaan henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai valtakunnan rajan taakse.”
Mitä mieltä olet pesuaineista, jotka räjäyttävät lian pois? Eikö se ole suorastaan törkeän mautonta kannustamista terrorismiin ja väkivaltarikoksiin?
Tässä somen maailmassa mielikuvilla on suuri merkitys. Suurempi kuin millään muulla. Minua se pelottaa. Siksi en brändäisi tuotettani nimellä, jonka assosiaatiot ovat ristiriitaisia, tai niin kuin tässä jopa negatiivisia.
Minun semanttisessa kartassani muilutus ja kusetus ovat yhtä negatiivisia – koskivatpa ketä tahansa. Ja jos on pieninkään väärin assosioinnin yhteys siihen, että kaupan osa-aikatyöntekijät olisivat muilutuksen kohteena – seuraa PAM!!!!
Pamiin onkin jo henkisesti valmistauduttu. Sitä paitsi muilutamme tässä rutiineja, emme ihmisiä.
Maailma muuttuu ja kieli myös. Esimerkiksi erittäin yleisesti vertauskuvallisesti käytetty kannustaminen tarkoittaa hevoselle kivun tuottamista ratsastajan piikkikannuksilla. ”Raa’asta kannustamisesta ratsun kyljet ovat verillä.”; Nykysuomen sanakirja WSOY 1990. Siitä huolimatta työntekijöiden kannustaminen ei ole (luullakseni) PAM:in asialistoilla ekana. Kaipa Jussilla ja Jarilla on oikeus käyttää ja kehittää muilutuksesta omaa kielikuvaansa. Joku ei tykkää, toinen ostaa. Kassakone näyttää kuka oli oikeassa.
Kiitos Teppo, osasitpa sanoa asian napakasti!
Lukemattomat käsitteet ovat monikäyttöisiä. Telkkarissa puhuttiin hetki sitten siitä, miten ihmiset ovat koukussa (särkylääkkeisiin). Se lienee kielikuva, sillä koukkuja ei näy missään.
Mielestäni palvelu on silloin kohdallaan, kun se ei a) kelpaa kaikille ja b) se ei sovi kaikille. Markkinatalouden parhaita puolia. Hienosti muilutettu!
Henkilöstövuokraus on vastuullisesti käytettynä ihan hyvä systeemi.
Käsitykseni on että esim. mainitut K-kaupat käyttävät jo nykyisin paljon vuokratyöntekijöitä esim. kassamyyjinä ja muina työntekijöinä. Ja aika monessa kaupassa on samat ”vakituiset” työntekijät jotka käyvät joka viikko töissä samassa paikassa. Toki tässä joukossa on varmasti paljon nuoria, jotka tämän tyyppistä ”väliaikaista” työtä hakevat.
Uutta kai tässä on että kaikki henkilöstöasiat hoitaa vuokrafirma, tätä palvelua ei kai kaikilla henkilöstövuokrausfirmoilla ole vaan esim. juuri nuo työvuorolistat tehdään kaupan oman henkilökunnan toimesta.
Tänä keväänä kirjoittanut tyttäreni sai juuri reilu kk sitten ”vakipaikan” välivuodeksi K-kaupasta vuokrafirman kautta ja on ollut tyytyväinen ainakin tähän asti. Ekaksi varsinaiseksi työpaikaksi asiallinen palkka ja töitä on ollut riittävästi. Työvuorot joustavat molemmin puolin, jos tarvitsee vapaata sitä saa ja töitäkin on ollut 30-35h/vko eli juuri se määrä mitä tyttö on halunnut.
Jos haluaa tehdä enemmän töitä voi ilmoittaa vuokrafirmalle halukkuudesta tehdä lisävuoroja ja valita niitä oman halun mukaan.
Tämä vuokratyöliiketoimintahan on keskittynyt aika paljon suorittavan työntekijän vuokraamisen, enemmän innovointia olisi varmaan siinä että esim. korkeakoulutettuja pystyttäisiin vastaavasti myymään ”pätkätöihin” heidän kompetenssinsa mukaisiin hommin. Kyllähän tätäkin on, olen itsekin tehnyt välillä sijaisuuksia vuokrafirmojen kautta, mutta enemmän tämän tyyppistä toimintaa saisi mielestäni olla.
Joskus suorastaan huvittaa, miten kielteisesti jotkut jaksavat suhtautua vuokratyöhön. Varsinkin kun reilu enemmistö vuokratyötä tekevistä on tyytyväisiä tilanteeseensa. Eikä narisijoilla tietenkään ole ensimmäistäkään realistista ehdotusta vuokratyön tilalle.
Itse asiassa korkeakoululaisten pätkähommat voisivat olla kiinnostava juttu, siis vuokrafirman kautta. Nykytilanteessa se, että metsästää ja hakee itse koko ajan uutta pätkää on äärettömän uuvuttavaa. Henkilökohtaisesti mulle itse asiassa kelpaisi tuon tyyppinen joustavuus. Mutta en sitten tiedä, missä määrin tätä estää se, että mitä koulutetumpiin hommiin mennään, sen enemmän porukkaa pitää joka tapauksessa kouluttaa työpaikalla, jolloin vuokratyöläiset eivät ehkä niin toimi.
Luulen, että vuokratyöfirmat erikoistuvat juuri tästä syystä. Ne voivat sitten kouluttaa työntekijöilleen tiettyä konseptia.
Kuten tässä aiemmin taisin todeta, jo kaupan kassallekin tarvitaan jos jonkinlaista passia ja koulutuksia, joita Extraajat vetävät omille työntekijöilleen. Kylmiltään kauppaan ei ole mitään asiaa.
Saattaisin kuvitella, että vaikkapa ohjelmistoammattilaisten vuokraaja panisi koodarinsa opiskelemaan ketteriä menetelmiä. Työnantajalle se tarjoaisi eri tavoin sertifioimiaan osaajia.
Saattaisikohan tässä käydä jopa niin, että tavallaan vuoratyötä tarjoavat yritykset (tai osuuskunnat) tulevat ajamaan jossain vaiheessa ammattiliitot markkinoilta?
Olisihan työntekijäjärjestöjen paljon fiksumpaa pitää yrityksiä asiakkainaan sen sijaan, että niiden bisnes näyttää olevan jostain menneisyyden kaunoista kumpuava rettelöinti.
Mutta kuten yrityspuolellakin, vanhasta menestyskonseptista harva luopuu. Sen sijaan jokin kilpaileva organisaatio ehkä syrjäyttää perinteisen, paikoilleen jämähtäneen järjestömallin jossain vaiheessa.
Ohjelmistoammattilaisille on jo olemassa useitakin vuokrafirmoja. Ohj.ammattilaisen nimitys tällöin on yleensä ”konsultti” eikä extraaja. Kyse on myös ulkoistuksesta kuten k-kauppiaiden keiseissä. Sellainen kotimainen tuuppa-tänne-hetkeks -palvelu ohjelmisto/internet puolella mielestäni puuttuu.
Kiitos hienosta tuotteistusesimerkistä!
Totta tupiset: juuri tuo todella tilapäisten koodareiden tarjonta taitaa olla aika vähäistä. Mutta lieneekö niin, ettei sellaisille ole aitoa kysyntääkään?
IT-alalla on tosiaan paljon ”vuokratyöfirmoja”, mutta harva tuollaisesta työstä vuokratyö-nimikettä käyttää. Nimikkeitä on pikemminkin kontraktori (contractor), freelancer, konsultti, jne. Sopimukset voivat olla myös projekteittain ja pitkiäkin.
Kysehän on kuitenkin silkasta vuokratyöstä. IT-alan vuokratyötä aiemmin vuosia ostaneena voi myös todeta, että jutun otsikko mätsää moniin IT-projekteihin. Ei ole osattu ostaa, muttei myöskään myydä. Tällä hetkellä yrittäjänä mietin pääni puhki miten tuotteistaisin palveluni paremmin, etten vahingossakaan toimita kuolemaa kun asiakas tilaa seksiä. Ajattelin kokeilla, ainakin osin, Jarin extraajat-muilutus -templaattia oman palvelun kuvaamiseen, jottei näin kävisi.
Junttina kun ajelen välillä asioilla Turkuun, niin eräällä kerralla äskettäin piti hakea pikaisesti evästä itselle ja pojalle sattumalta K-Runosmarketista. Ei onnistunut – siis pikaisesti. Siellä oli näet vain yksi kassa toiminnassa ja sitäkin hoiteli vartija uniformussaan. Ihan totta – V A R T I J A ylläpiti sitä ainoaa toimivaa kassalinjaa. Liukuhihnalle aseteltavat asiakkaitten ostoksia toisistaan erottavat kapulat eivät kulkeneet kohti systeemin alkupäätä (koska joku mies oli sen suunnitellut ilmeisesti niin, että toimelias kassaneiti laittaa kapulakaukalossa niihin vauhtia kädellään). Kysyin vartijalta, että miksikä vartija on kassanhoitajana – onko täällä jokin epidemia kaatanut kaupan työntekijät? Vastaus yhdessä ohimoita kohti kohoavan punoituksen kera oli: ”Se alkaa olla enemmänkin trendi.” Että tällaista työvoimaa. Seuraava askel varmaankin on, että liikkuva poliisi astuu kassanhoitajaksi, niin ei tarvitse heidänkään keksiä Abstrakteja Liikenneturvallisuuden Vaarantamis Sakkoja, kun todiste työajan tuloksellisuudesta löytyy muutenkin marketin kassajärjestelmästä.
Vähän vierastan tätä. Siis ymmärsinkö nyt oikein, tässä valkoinen (k-kauppias omistaja) ulkoistaa punaiset kommarit (työntekijänsä) pois väkivaltaisesti? Onnea vaan tämän tuotteen ostajalle.
Ei tässä mitään väkivaltaa tarvita. Kassat siirtyvät vanhoina työntekijöinä uuden firman palvelukseen. Mikä siinä harmittaa? Eikö uusi systeemi voisi millään olla entistä toimivampi myös työntekijän kannalta?
Ei minua mikään harmita itse tässä konseptissa. Tuotteistuksessa vain on parantamisen varaa. Image is everything.
Mainiota! Ehtisitkö mainita vielä, miten viilaisit tuotteistusta paremmaksi. Ilman sitä kommenttisi jää hiukan (= noin sataprosenttisesti) ontoksi.
Kielsit että mielikuvani tuotteesta oli väärä. Sen kuitenkin tuotteistuksesi herätti. Ei minulla muuta perustelua ole. Jos halusit siis herättää minussa tuollaisen mielikuvan tästä tuotteesta niin se on onnistunut.
Vaikka itsekin olen yrittäjä niin kyllä minussakin tuo muiluttamisesta puhuminen herätti mielikuvan työntekijän oikeuksia polkevasta riistokapitalistista. Eikö kannattaisi käyttää jotain positiivista sanaa joka ei välittömästi saa ihmisiä puolustuskannalle? Tyyliin Extraajat-helpotus? Toisaalta särmäähän tuossa nykyisessä nimessä on huomattavasti enemmän.
Maailmassa on aivan liikaa mitättömiä nimiä, joista ei ole mitään keskusteltavaa. Eivät ne sitten jää mieleenkään. Päinvastainen olisi kuitenkin yksi hyvän nimen tärkeimmistä ominaisuuksista.
Kiinnostavaa. Ainakin pääkaupunkiseudulla S-ryhmän kaupat ovat kuulemani mukaan siirtymässä vuokratyöfirmojen käytöstä ketjun sisäiseen ”työntekijäpooliin” tai miksi sitä kutsutaankaan. Osa-aikaisille tarjotaan lisätunteja muista ketjun myymälöistä.
Iso ero on tietysti siinä, että S-ryhmä on kauttaaltaan ketjuvetoinen, kun taas K-ryhmä pääasiassa kauppiasvetoinen. Tämä tuskin tulee muuttumaan, koska siitä seuraa molemmille erottautumisetuja: K-kauppias pystyy huomioimaan oman asiakaskuntansa esimerkiksi tuotevalikoimassa joustavammin, Alepa-ketju pystyy pitämään kustannukset pienempinä (näin lähi-Alepaa ja K-markettia miettivänä).
Vuokratyöfirmoilla on työntekijän kannalta huono maine. Se ei tietysti ole väistämätöntä. Monissa niistä harrastetaan nollatuntisopimuksia, mikä on ongelma sellaiselle työntekijälle, joka saa pääasiallisen elantonsa vuokratöistä. Joskus vaikuttaa myös siltä, että osa vuokrafirmoista haalii listoilleen liikaa väkeä, niin että juuri kukaan ei saa niin paljon tunteja kuin haluaisi. (Ja 40 viikkotunnin ylittäminen on useimmissa estetty, kyse ei siis ole siitä, että joku saisi haalittua 60 viikkotuntia.) Mutta ei nollatuntisopimus mikään välttämättömyys ole, ja työntekijälle on ihan sama tehdä 30 viikkotunnin sopimuksella vuokratyöfirmalle kuin yhdelle kaupallekin. (Ainakin niin kauan, kun työssäkäyntialue on järkevä, tyypillisesti autottoman kassamyyjän on huomattavan veemäistä raahautua esim. Länsi-Espoosta Itä-Vantaalle aamuseitsemäksi.) Yksi tyypillinen ongelma on myös kahden kastin ilmiö: jos työpaikalla pyörii sekä omaa työvoimaa että vuokratyöläisiä, vuokratyöläisiä harmittavat saamatta jäävät henkilökuntaedut ja asenneongelmia saattaa tulla puolin ja toisin. Tuossa mallissa välttyisi ainakin kahtiajaolta!
S-ryhmän alueosuuskaupoissa on tietääkseni käytössä myös toinen fiksu toimintamalli. Liikekiinteistön ja marketin käyttämän kiinteistöhuolto- ja siivousyhtiön työntekijät osallistuvat myymälän ”takatöihin”, myymälässä tavaran hyllyttämiseen ja jopa asiakaspalvelutehtäviin varsinaisen siivous- tms. työnsä lisäksi. Etuna osuuskaupalle joustava, talon tunteva henkilöresurssi, työntekijöille enemmän työtunteja (eri tehtävissä) ja motivoivaa ja arvostetumpaa työtä, palveluyritykselle lisäansaintaa ja motivoituneemmat, pysyvämmät työntekijät (jotka oppivat esim. tuleviin mahddollisiin aulapalvelutehtäviin toimistokiinteistöissä). Eikä ketään muiluteta.
Mahtava nimi Jari! Puolisokissa olevien epäuskoiset ja toruvat kommentit todistavat osaltaan, että uusi muilutuspalvelu on aivan yliveto.
Näin se juuri on, että tuotteen nimikin saisi herättää tunteita. Useimmat yritysten pomot eivät vain uskalla nähdä edes päiväunia sellaisesta. Onneksi Jussi on reipas poikkeus.
Toki oli odotettavissa, että jo ulkoistus aiheena on sellainen, josta iso osa suomalaisista saa akuutin paskahalvauksen.
Reaktiot eivät muutu mihinkään niin kauan kuin ay-liike onnistuu pitämään yllä illuusiota joistain ”turvatuista työpaikoista”. Niiden aika tuli ja meni jo – jos sellaisia todellisuudessa on koskaan ollutkaan.
Ainakaan itselläni ulkoistus ei todellakaan ole ongelma. Olen sikaporvari pahimmasta päästä. Silti vaikka nimi onkin iskevä ja hyvä, negatiiviset mielikuvat ovat sellaisia jotka saavat minut pelkäämään tämän käyttöä minua vastaan.
Myös kun pistän läheisiä ystäviä teurastamolle, en halua tietää että heistä tehdään jauhelihaa. Ehdotankin nimeksi Extraaja-Saattohoitoa. Tämä paljon positiivisempi nimi tuo itselleni mielikuvan siitä, että työntekijäni kohtaavat mukavan ja ihmisarvoisen lopun.
Käytännönläheinen, inspiroiva case! Sain pöllittyä tästä muutaman idean omaan tuotteistusongelmaani.
Luin hiljattain myös muutaman kirjasi ja huomasin, että ne osuvat aiheiltaan juuri oman työni isoimpiin haasteisiin. Huomasin myös, että ne ovat sisällöltään hyvin samanlaisia (ei niin että siinä olisi mitään vikaa!) ja jäin kaipaamaan lisää luettavaa aiheesta. Osaisitko suositella muita teknologipalveluiden tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyviä kirjoja?
”Perhanan Parantainen” tosiaan kopioi juttujaan kirjasta toiseen ja itsellekin on tullut eräitä kertoja sellainen olo, että miksi maksaa kaksi-kolme kertaa samasta storystä. Mutta toisaalta… Itsepä olen ostanut niitä Parantaisen eri Taskuraamattuja. Tyhmyys siis vaivaa minua, ei Jaria… Ja jos vakavasti puhutaan – onhan se niin, että eri teemoihin sopivat tarinat on reilua laittaa kuhunkin asiayhteyteen luettavaksi sen sijaan, että vain viitattaisiin yhdessä kirjassa toiseen kirjaan sivulle 37 kappaleeseen 2 – josta voi lukea tähänkin kirjaan sopivan tarinan, kunhan omistaa kopion tuosta toisesta teoksesta.